Vadelman hyöty kotitaloudessa

M G H

Akateeminen tutkielma Vadelman hyödystä kotitaloudessa

Teologian tohtorin, Taloustieteen professorin, Kuninkaallisen Wasa Ritarikunnan jäsenen, Kuninkaallisen Tieteellisen Akatemian jäsenen ja Uppsalan Tieteellisen Seuran jäsenen

herra Pehr Kalmin asianomaisella myötävaikutuksella ja valvonnassa

jätetään yleiseen tarkastukseen

Turun Akatemian ylemmässä opintosalissa -- päivänä maaliskuuta 1778

Isaac Wargelin

pohjalainen

Painettu Turussa J.C.Frenckellin Kuninkaallisessa Akateemisessa Kirjapainossa

Rovasti ja Lapuan seurakunnan kirkkoherra, korkeasti kunnioitettu ja korkeasti oppinut

Herra Maisteri Isaac Lithovius

Minun hyväntekijäni

Ei ainoastaan ne monet ja merkittävät hyvät teot, joita rakkaiden vanhempieni kodissa on osakseni tullut, vaan erityisesti ne, joita olen niin ylenpalttisesti ja erinomaisesti saanut herra Rovastilta, ovat merkittävästi lisänneet kiintymystäni herra Rovastiin. Vaikka olen kykenemätön siitä osoittamaan syvintä kiitollisuuttani, en voi jättää käyttämättä tätä vähäistä mahdollisuutta tuoda julki herra Rovastin hyvyyttä minua kohtaan, ja sitä vilpitöntä lämpöä, jota tunnen sielussani. Sen tähden ottakaa vastaan tämä yksinkertainen opinnäytteeni osoitukseksi siitä kunnioituksesta ja tunteesta, jonka olen niin monella tapaa herra Rovastille ja hänen kunnioitetulle kodilleen velkaa. Kaitselmus vahvistakoon herra Rovastia hänen ikänsä karttuessa, ja olkoon vielä kaukana se päivä, jona seurakunta tulee kaipaamaan niin valaistunutta ja valistunutta paimenta, joka on niin monelle hellä hyväntekijä. Tämän toivotuksen myötä minulla on kunnia jäädä

Korkeasti kunnioitetun ja korkeasti oppineen Rovastin

Nöyrimmäksi palvelijaksi

Isaac Wargelin

Lapuan Emäseurakunnan Kappalainen

Korkeasti oppinut herra Anders Wargelin sekä Jalohyveellinen Rouva Christina Asproth

Rakkaimmat vanhempani

Kykyni eivät riitä laskemaan niitä lukemattomia todistuksia Rakkaiden Vanhempieni hellyydestä ja rakkaudesta, joista olen saanut nauttia lapsuusvuosistani saakka. Tunnen itseni hyvin pieneksi ja kykenemättömäksi, enkä pysty milloinkaan vastaamaan Rakkaille vanhemmilleni tästä heidän rakkaudestaan, kaikesta vaivasta, kustannuksista ja huolenpidosta, jotka he ovat uhranneet minun kasvatukseeni ja hyvinvointiini. Vähäisenä osoituksena lapsen kunnioituksesta, jota tunnen ja tulen aina tuntemaan näitä suuria uhrauksia kohtaan, uskallan omistaa ensimmäisen opinnäytetyöni Rakkaille Vanhemmilleni, vaikka se on heikko ja kypsymätön hedelmä siitä huolenpidosta, joka niin väsymättä on minua ympäröinyt. Armollinen Jumala, joka on antanut minun syntyä niin hellistä ja rakkaista vanhemmista, ympäröiköön Teidät runsaalla Armollaan ja siunauksellaan ja antakoon Teidän saavuttaa hyvyydessä lopullinen kuolevaisuuden päämäärä. Tämän vilpittömän toivotuksen myötä, jonka saan ilmoittaa kunnioittavasti, jään

Rakkaiden Vanhempieni

Mitä nöyrimmäksi pojaksi

Isaac Wargelin

§1

Niiden vahingollisten ennakkoluulojen joukossa, jotka saastuttavat meidän ruotsalaista yhteiskuntaamme, on varmasti se tärkein, että kaikki ulkomainen on parempaa ja erinomaisempaa kuin se, mitä meidän oma maamme tuottaa tai mitä kotona voidaan valmistaa. Ne, jotka ovat tämän valitettavan ja järjettömän ajatuksen omaksuneet, tottuvat nopeasti siihen, että kaikki se, mikä on etsitty ja tuotettu muista maista ja kuningaskunnista tyydyttämään heidän toiveitaan ja makuaan on parempaa ja kaikki kotimainen on kelvotonta, heille ja heidän korkealle maulleen arvotonta. Minun ei pitäisi paljon erehtyä, jos johdan tämän ennakkoluulon synnyn niihin aikoihin, jolloin Ruotsissa jouduttiin kääntymään ulkomaisen puoleen melkein kaikessa, joka ylitti elämän tarpeellisimmat tarvikkeet, ja jolloin vielä jalostamattomien maidemme tuotteet tuskin pystyivät miellyttämään kehittyneempää makua. Silloin totuttiin siihen, että on hyvä pukeutua ulkomaisiin kankaisiin, kattaa pöytänsä ulkomaisilla herkuilla ja että yhdellä sanalla, kunnioittaa kaikkea, mitä tuli ulkomailta kotimaisen kustannuksella. Esi-isämme istuttivat tämän ajattelutavan jälkeläisiinsä, jotka vielä suureksi osaksi ajattelevat näin, vaikka heidän harhaluulonsa on heille usein osoitettu. Niin saa kuulla, että eteläisten maiden hedelmiä ja herkkuja yleisesti ylistetään, vaikka samaan aikaan meidän pohjolamme tuottaa ylenpalttisesti monenmoisia marjoja, niin kuin ahomansikoita, mesimarjoja, hilloja, vadelmia mm., jotka eivät maultaan, mehukkuudeltaan tai tuoksultaan häviä edellä mainituille. Myös ulkomaalaiset monin paikoin näkevät kaikkea ajateltavissa olevaa vaivaa niiden viljelemiseksi, on meitä siunattu luonnolla, joka tuottaa niin maukkaita ja miellyttäviä hedelmiä.

Meidän monien marjalajikkeittemme joukossa on vadelma varmasti se, joka ansaitsee meidän huomiomme. Meidän pakanalliset esi-isämme muinoin pitivät vadelmaa niin korkeassa arvossa, kuten saamme uskoa, mitä professori Olov Rudbeck vanhempi kirjoittaa, että he varasivat niitä lieden ääreen, josta varsinkin heidän jumalansa voivat niistä nauttia ja tulla kylläiseksi. (katso Rudb. Atl. Tom III s. 384) Tämä seikka tuskin nykyään kohottaisi niiden arvoa, ellei kokemus osoittaisi meille, että ne erinomaiselta tuoksultaan ja maultaan sekä voimakkaalta ja täyteläiseltä mehultaan ovat täysin oikeutettuja siihen, että myös me arvostamme ja käytämme niitä iloksemme ja hyödyksemme.

Lukekaa sen tähden hyväntahtoisesti ne lyhyet huomiot, jotka olen koonnut eri kirjoituksista, jotka ovat hajallaan ja joita ei ole kaikkien saatavissa, sekä omasta kokemuksestani, jotka aion Parhaalle Lukijalleni tuoda julki, näiden väheksyttyjen marjojen hyödystä ja eduista kotitaloudessa.

§2

Vadelma, jota herra arkkiatri ja ritari von Linné kutsuu nimellä RUBUS (idaeus foliis quinato pinnatis ternatisque, caule aculeato, petiolis canaliculatis)(Flor. Svec, myöhempi painos §. 446) ja jota suomeksi kutsutaan nimellä Faderma sekä karjalaiset nimellä Vatu ja muut nimellä Varama tai Varan, kasvaa hyvin yleisesti erityisesti sekä Euroopan että Amerikan pohjoisosissa. Lapissa sitä on myös yltäkylläisesti: mutta kaukana pohjoisessa sijaitsevista maista, kuten Islannista ja Grönlannista sitä ei ole vielä löydetty. Se kasvaa erityisen mieluusti kuivassa ja kivisessä maassa, korkeilla kumpareilla jne., ja ansaitsee erityisesti huomiomme kauniiden ja tuoksultaan ja maultaan melkein ylivertaisten hedelmiensä takia, sekä sen hyödyn vuoksi, jonka saamme kotitaloudessamme sen lehdistä ja varsista, erityisesti vuohille, joiden ravintona sen lehdet ja varret ovat melko mieluisia; ja on kasvi myös hyödyllinen istutettuna lentohiekkaan, sen tukahduttamiseksi, vain se tulee siellä aidaksi tuulta ja voimakasta auringonpaistetta vastaan. (katso Wett. Acad. Handl. 1768 s. 270) Ne, jotka pitävät eläviä teeriä, saavat vadelman lehdistä mieluisan ravinnon niille. Ja mehiläiset vierailevat kyllä ahkerasti niiden kukissa. (katso Gleditsch Phys. obs. T. 3. ss. 167, 168)

Maailman ensimmäisinä aikoina, jolloin ruuanlaitto, niin kuin kaikki muukin, oli vielä konstailematonta ja ne lahjat, joita luonto antoi, käytettiin ilman mitään valmistamista, tarjosivat eittämättä nämä marjat vain pienistä oksista poimittuina, ensimmäisille ihmisille maukkaita ja miellyttäviä ruokia. Kun he vihdoin alkoivat harjoittaa karjanhoitoa ja karja antoi heille hieman enemmän maitoa, avautui heille mahdollisuus kasvikunnan tuotteita ja sekoituksia käyttäen, kehittää uudenlaisia ruokalajeja, jolloin he todennäköisesti myös huomasivat, että nämä marjat valmistettuna maidon ja kerman kera, kieltämättä saivat paremman maun ja ravitsivat myös ruumista paremmin. Nykyään tavataan siis joko syödä niistä sellaisenaan tai laittaa niitä makeaan maitoon ja kermaan ja sitten syödä ne, tai ripotella sokeria niiden päälle ja siten niiden maku vielä paranee, ja laittaa sitten ne pöytään hillojen joukkoon. Mutta kun nämä marjat tulevat vanhemmiksi, löytyy niistä usein matoja, pitää ne ensin huolellisesti puhdistaa pois, sillä kokemus on osoittanut, että sellaiset matoiset marjat ovat olleet vahingollisia. Simon Pauli kertoo (Quadripart. Bot. s. 508), että kolmivuotias lapsi, joka oli syönyt vain muutamia sellaisia vadelmia, sai niin voimakkaita sisäisiä kouristuksia, että se vuorokauden sisällä menehtyi, vaikka Lääketiede yritti kaikkensa pelastaakseen sen, Simon Pauli kuvailee näitä matoja ja niitä vadelmia, missä ne olivat. En ole itse vielä tutustunut siihen, onko näiden matojen elintavoista ja muuttumisesta saatu riittävästi tietoa.

Seuraavat tai meidän uudemmat aikamme, tarkempia ja hedelmällisempiä keksintöjen suhteen, ovat löytäneet useita keinoja käyttää niitä (vadelmia) sekä juomaan että ruuanlaittoon, joista me nyt lyhyesti tarkastelemme tärkeimpiä.

§3

Jo kauan sitten ovat meidän taloudenhoitajamme huomanneet, että meidän maamme tuottaa useita kasveja, joiden mehukkaista ja miellyttävistä hedelmistä voidaan valmistaa meille mitä herkullisimpia viinejä, jotka hyvyydeltään ja voimakkuudeltaan tuskin häviävät eteläisille maille, kun vain paneudumme kaikella vakavuudella niiden valmistamiseen. Sellaisia ovat viinimarjat, mustikat, mesimarjat ja erityisesti meidän vadelmamme, jotka runsaan arominsa ja mehukkuutensa ansiosta voisivat ensisijaisesti olla käyttökelpoisia. Herra Magnus Otto Nordenberg käsittelee kunnioittavasti tätä aihetta eräässä lyhyessä selonteossaan, jonka hän on asiasta julkaissut (painettu Tukholmassa 1741). On kuitenkin epäiltävä siinä sivulla 24 annettua tietoa, jonka mukaan vasta kolme vuotta aikaisemmin olisi vahingossa löydetty keino valmistaa vadelmista viiniä, kun voidaan riittävällä varmuudella väittää, että taito on paljon vanhempi sekä meillä että ulkomailla.

Valmistus tapahtuu seuraavalla tavalla: kun on saatu hankittua suuri määrä puhtaita ja hyvin kypsyneitä vadelmia, murskataan ne jossakin suuressa kivivadissa. Tämän jälkeen puristetaan mehu täysin puhtaan, harvan pellavakankaan läpi. Jos halutaan käyttää marjamassa tarkemmin, voidaan lopuksi laittaa hieman puhdasta vettä kankaaseen jääneille marjoille, kuitenkin vain sen verran, että viinin maku ei merkittävästi laimene. Mutta jos halutaan viinistä hyvin vahvaa, jätetään vesi pois ja käytetään pelkkä vadelmamehu. Mehu, joka on näin hankittu, laitetaan käymään, joko joihinkin sellaisiin astioihin, jotka on tätä tarkoitusta varten valmistettu tai, niin kuin parempi olisi, johonkin sellaiseen nelikkoon (leiliin), jossa viiniä on aikaisemmin säilytetty. Käyminen tapahtuu tavallisesti paremmin, jos paremmin, jos astia pidetään pystysuorassa tai toinen pohja alhaalla ja toinen ylhäällä, sekä sopivan kokoisine tappeineen ylemmässä pohjassa. Viidesosa tai ainakin seitsemäsosa astiasta jätetään tyhjäksi tai täyttämättä käymisen takia, jonka pitäisi kestää lähes kolme kuukautta ja sinä aikana pitää, erityisesti alussa, tarkoin huolehtia, että tappia ei ole laitettu liian tiukkaan, vaan että ilma pääsee vapaasti sen kautta kulkemaan, muutoin sekä astia että viini voi mennä hukkaan. Sitten kun on vihdoin varmistuttu, että käyminen on lakannut ja viini on ehtinyt asettua, juoksutetaan se lapon avulla pulloihin, jotka hyvin korkeilla suljettuina ja vahattuina säilytetään jossakin hyvässä kellarissa, jolloin jonkin ajan kuluttua pitäisi voida nauttia viinistä, joka ei tuoksultaan eikä maultaan häviä monille ulkomaisille. Etenkin mitä kauemmin saa seistä pulloissa, sitä voimakkaammaksi ja miellyttävämmäksi se muuttuu.

Miellyttävä vadelmaviini valmistetaan seuraavalla tavalla: otetaan 8 kannua hyvää lähdevettä, asetetaan se tulelle ja liuotetaan siihen 8 naulaa hyvää hunajaa. Kun se on jäähtynyt, niin sekaan laitetaan 8 kannua vadelmamehua, hyvin puristettua ja siivilöityä, annetaan seistä 12 tuntia kylmässä huoneessa ja laitetaan sitten jokaista kannua kohti yksi naula sokeria. Kun se on hyvin sulanut, lisätään siihen 3 luotia viinikivensuolaa ja kaksi pientä munaa keltuaisineen ja valkuaisineen käymisen ravinnoksi ja kirkastumiseksi; tämän jälkeen laitetaan pieneen tynnyriin tai astiaan, tapitetaan ja vahataan hyvin, sekä laitetaan kellariin. Tynnyriä ei saa täyttää kuin juuri kortteliin tapista; jos pienempiä viiniastioita käytetään hyvin suljettuina, ne 14 päivän päästä lisätään suureen astiaan ja suljetaan hyvin niin kuin ennenkin. Käymisen aikana pitää päivittäin tarkastaa, että hartsiin tulee halkeama. Puhtaita ja vahvoja viiniastioita käytetään tähän mieluimmin. Mitä myöhemmin viini pullotetaan, sitä parempaa siitä tulee, mutta 3 kuukauden jälkeen voi sen pullottaa ja hyvin vahata. Vertaa Baron Braunersin tapaa valmistaa viinejä s. 3 ja 4 sekä The New Art of Making English Vines s. 33.

Venäjällä, missä heillä on ylenpalttisesti saatavana hunajaa, he valmistavat erästä melko hyvänmakuista simaa näin: hyvin kypsyneitä vadelmia laitetaan astiaan, kaadetaan puhdasta vettä päälle, annetaan seistä päivän tai kaksi, kunnes vadelman maku ja väri on imeytynyt veteen; tämä vesi siivilöidään ja siihen lisätään aivan puhdasta hunajaa ja sekoitetaan hyvin: yhteen kannuun hunajaa otetaan 2 tai 3 kannua vettä, niin kuin halutaan makeaa ja vahvaa. Sen jälkeen heitetään siihen viipale paistettua leipää, jonka päälle on sivelty hieman hiivaa, ja kun se alkaa käydä, pitää leivänpala ottaa sieltä pois, muutoin sima saa siitä makua: annetaan käydä 4 tai 5 päivää.

Toiset, jotka haluavat saada simaan mausteiden tuoksua ja makua, laittavat sekaan pienen pussillisen neilikoita, kardemummaa ja kanelia. Kun tämä sima on lämpimässä huoneessa, ei se lakkaa käymästä kahdeksaan päivään; siksi täytyy, niin pian kuin se on käynyt tietyn ajan, laittaa astia kylmään huoneeseen ja pullottaa sima. Katso Olearii Moscow und Pers. Reifebeschr s. 205. Venäjällä jotkut laittavat vadelmia mietoon paloviinaan, sekoittavat hyvin, ja kun se on seisonut vuorokauden, siivilöivät paloviinan ja sekoittavat siihen hunajaa, niin siitä tulee miellyttävä juoma, josta tuskin voi tuntea paloviinan makua. Olearius 1.c.

Nämä marjat voivat lisäksi parantaa ja korostaa oluen makua, silloin menetellään seuraavasti: otetaan tuoppi puhtaita ja sopivan kypsiä vadelmia, hierotaan ne vehnäleseiden kanssa taikinaksi; tästä tehdään kakku, joka paistetaan uunissa keskilämmössä, niin ettei se pala. Kun olut on juuri pantu tynnyriin, lyödään kakku pieniksi paloiksi, jotka laitetaan pellavaiseen pussiin ja ripustetaan tynnyriin, niin olut saa käydessään vadelman makua ja mehukkuutta. Tynnyri tapitetaan sitten oikeaan aikaan. (katso Broocmans Hushållsbok 2 osa, s.19)

§4

Mutta nämä marjat eivät ainoastaan palvele meitä mehukkaina ja miellyttävinä virvokkeina, vaan voivat vielä usein monella tapaa hyödyttää meitä ruuanlaitossa. Vadelmahillo on eräs melko maukas ja varmasti terveellinen ruokalaji, ja se valmistetaan seuraavalla tavalla: kun marjat on poimittu ja hyvin puhdistettu, hierotaan ne rikki kivivadissa, puukauhalla, ja laitetaan sitten hevosenjouhipussiin, joka ripustetaan jonkin kivivadin yläpuolelle, johon mehu saa valua; mehua pidetään sitten lasipurkissa ja katsotaan tarkasti mihin saakka mehu yltää, sitten laitetaan märkä paperilappu purkin ulkopuolelle merkitsemään kuinka korkealle mehua riitti; sitten kaadetaan mehu purkista toiseen kivivatiin, ja lisätään niin paljon sokeria siihen, mikä sekoitetaan hyvin, ja jätetään seisomaan kunnes sokeri on hieman sulanut. Sitten kaikki kaadetaan malmipataan, joka asetetaan hyvin palavalle matalalle liekille, jotta se saa 3 tai 4 voimakasta kiehautusta, jolloin jokaisella kerralla nostetaan pata ylös, että se saa seistä hetken, ja kuoritaan vaahto tarkasti hopealusikalla. Purkki lämmitetään sillä välin hyvin lämpimäksi, ja hillo kaadetaan siihen. Jos hillo purkissa on tasan sen paperimerkin kohdalla, joka asetettiin, niin sitä on sopivasti keitetty; mutta jos hillo nousee yli merkin, niin on keitetty liian vähän; ja silloin voidaan se kaataa takaisin pataan, että se vielä saa voimakkaan kiehautuksen. Jos tämä hillo halutaan vielä miellyttävämmäksi, voidaan alussa ottaa puolet viinimarja- ja puolet vadelmamehua. Toki tämä riippuu jokaisen omasta mausta. Neitsyt Wargin kirjassa Hjelpreda s. 479 vadelmamehu valmistetaan näin: Puristetaan mehu vadelmista puulusikalla; otetaan sitten yhtä paljon sokeria ja mehua; mutta jos vadelmat ovat hyvin kypsiä, otetaan vähemmän sokeria; sokerin pitää olla hyvin hienonnettua, josta otetaan lusikallinen toisensa perään; ja laitetaan mehuun, sekä sekoitetaan pyörittämällä yhdeltä puolelta, ei kuitenkaan edestakaisin; kun kaikki sokeri on sekoitettu, mikä pitää tapahtua ilman taukoa, niin laitetaan tämä mehu pulloihin; sekä suljetaan hyvin. Se voi säilyä kauan hyvänä. Tämä mehu on hyvää viiniin, joka saa tästä sekä miellyttävän tuoksun ja maun, sekä lisäksi on hyödyllinen useissa tapauksissa, usein vilustumistaudeissa. Katso Hushåll. Cabinettet s. 24

Vadelmakakku valmistetaan seuraavalla tavalla: Puoleen tuoppiin hyvin murskattuja vadelmia, laitetaan 4 luotia hienoksi murennettua kuivaa vehnäleipää ja sekoitetaan hyvin. Sitten otetaan siihen 6 munankeltuaista, jotka vatkataan kunnes paksunevat; siihen lisätään 8 luotia hienonnettua sokeria, joka vatkataan kunnes se on sulanut, silloin marjat sekoitetaan munien kanssa, että tulevat hyvin yhteen sekoitetuksi. Jos niin halutaan, voi siihen vielä lisätä raastettua sitruunankuorta; vuoka voidellaan sitten hyvin, ja kakku paistetaan uunissa, kuten tavallisesti. Tästä seoksesta voi tehdä myös oikein kauniita munkkeja munkkipannussa: (Katso hjepr. s. 384) Kun hyvin puhdistettuihin vadelmiin laittaa sokeria, kanelia, viiniä ja hieman ruusuvettä, sekoittaa hyvin ja tekee voitaikinan, voi siitä valmistaa maukkaan tortun. (Katso Egerins hush. bok. s. 186)

§5

Olemme näin huomanneet kuinka nämä marjat voivat monella tapaa olla hyödyksi ruuanlaitossamme. Kun valmistaa ruokaa kesällä, on vadelmia yllin kyllin, ja usein siitä säilyttää muutamia herkkupaloja talveksi, se voi tapahtua hilloamalla, mikä tapahtuu seuraavalla tavalla: otetaan suuria ja hyvin kypsyneitä vadelmia ja yhtä paljon sokeria, kuin vadelmat painavat: sokerin päälle kaadetaan vettä, niin että se sulaa, siitä keitetään sitten siirappi, josta vaahto kuoritaan hyvin, ja kaadetaan sitten kivivatiin, jossa se saa jäähtyä. Marjat laitetaan pilkkumiin, kylmä siirappi kaadetaan niiden päälle ja annetaan vetäytyä 3 tai 4 päivää, mutta hitaasti joka päivä sekoitetaan; kuitenkin niin varovasti, että marjat eivät siitä mene rikki. Sitten marjat laitetaan kivipurkkiin tai lasipurkkiin, siirappi valutetaan marjoista ja keitetään, ja kun se on hyvin kuorittu, laitetaan marjat siihen: annetaan niiden seisoa kiehumassa hiljaisella tulella kunnes ne tulevat kirkkaiksi, sitten ne uudestaan laitetaan pilkkumiin sekä hieman vatkataan: Kun ne ovat seisseet muutamia päiviä siinä, säilytetään ne sitten hyvin peitettynä lasipurkissa halutun ajan.

Hilloaminen voi tapahtua myös seuraavalla tavalla: ota vastapoimittuja vadelmia, jotka ovat suuria ja kauniita, huuhtele ne hyvin ja laita kattilaan, kerros marjoja ja kerros hienonnettua sokeria: aseta kattila sitten hiljaiselle hiillokselle, ja kun sokeri on alkanut sulaa, ravista hiljalleen, ja kun kaikki on lopulta sulanut, anna sen lyhyesti kiehahtaa, jonka jälkeen se laitetaan lasipurkkiin säilytystä varten; Katso Egerins hushåldsbok s. 371

Sen monenlaisen hyödyn vuoksi, jota voidaan siis saada näistä marjoista, on ulkomailla tapana istuttaa niitä sopiville paikoille ryytimaille; niitä näkee istutettuna joko aidoiksi alueen ympärille tai useissa penkeissä. Joissakin paikoissa Ruotsissa hoidetaan niitä usein samalla tavalla: oikein istuttamalla marjoista tulee melko suuria, ja pensaista marjaisempia. Ne tuntuvat myös hyötyvän tällaisesta hoidosta.

Ne tiukat rajat, jotka olen asettanut tälle lyhyelle opinnäytteelleni, eivät salli minun tällä kertaa laajentaa aihepiiriä, vaikka vaivattomasti voisin tuoda esille lisää hyötyjä tästä kotitaloutemme arvokkaasta osasta. Haluan ainoastaan mainita lyhyesti, että vadelmasta on suurta hyötyä lääketieteessä: mutta se ei kuulu minun aiheeseeni käsitellä. Se jolla on halua hankkia itselleen tietoa tästä, voi lukea herra asessori ja professori D. Haartmannin meille jokaiselle melko hyödyllisen kirjan tai selonteon yleisempien sairauksien tunnistamisesta ja parantamisesta, myöhempi painos sivut 76,110,145,146,175,185,217,349,351 sekä herra arkkiatri ja ritari Rosen von Rosensteinin teoksesta Hus-och Kele-Apoth. sivut 49,50,97. Sekä muita, jotka ovat kirjoittaneet tästä.

Se mitä nyt on tullut lyhyesti mainituksi, voi kuitenkin, niin toivon, olla riittävää todistamaan mitä merkittäviä etuja me voimme saada tästä, jos me tästä lähtien asianmukaisesti kääntäisimme huomiomme tähän asiaan ja että luonnon Kaikkitietävä Herra runsaasti siunaisi meidän pohjoisia maitamme sekä elämän tärkeimpien tarpeiden suhteen että antaisi riittävästi myös sellaista, joka antaa meille nautinnon ilon.

Hyvä Herra!

Teidän kaunis työnne Vadelman hyödystä kotitaloudessa, joka on ajateltu julkaista yleiseksi hyödyksi, näyttää selkeästi millä tarmolla Hyvä Herra on pyrkinyt hyödyttämään talouden etua. Onnittelen Hyvää Herraa siitä luottamuksesta, jota yleisö tulee antamaan Hyvälle Herralle, ja erityisesti suojatumpi sukupuoli, joka ennen muuta voi käyttää hyväksensä Hyvän Herran opinnäytettä. Jään Hyvän Herran

Nöyräksi palvelijaksi

And. Henr. Wikman

Käännös

Helena Vennonen