Isaac Wargelin Ylihärmän saarnaajana

Ylihärmän kirkko. Kuva Helena Vennonen
Kellotapuli. Kuva Helena Vennonen
Isak Wargelinin muistomerkki. Kuva Helena Vennonen
Kirkontekijänraitaaset, Härmän raitaaset, Hakolan raitaaset sukat kuivumassa Kaunismäen torpan takalla. Kuva Helena Vennonen

Ylihärmäläiset olivat saaneet kirkkonsa, mutta pappia ei ollut. Aluksi oli tarkoituksena, että naapuriseurakuntien papit olisivat käyneet suorittamassa pyhät toimitukset Ylihärmässä, mutta aina ei pappia saatu, vaikka oli kyytimies hakemassa. Naapureilta ei apua juuri herunut, olivathan he kovasti vastustaneet uuden kirkon rakentamista.

Asiain tilaan kyllästyneet ylihärmäläiset kävivät pyytämässä papikseen Lapuan kappalaisen Anders Wargelinin poikaa Isaac Wargelinia, joka tuntui sopivalta ehdokkaalta. Anders Wargelin kävi tarkastamassa millaisen kirkon ylihärmäläiset olivat rakentaneet. Pappilaa ei kuitenkaan vielä ollut ja niin sitä piti ryhtyä rakentamaan. Pappilan maat mitattiin ensimmäistä kertaa 4.9.1787. Peltoa tuli 10 tynnyrinalaa (n. 5 ha) ja niittyä (nevaa) 166 tynnyrinalaa (n.83 ha) Pappilasta rakennettiin kaksikerroksinen, jossa oli kuusi huonetta alakerrassa ja ylhäällä vinttikamarit. Papin palkankin ylihärmäläiset olivat sopineet: 25 tynnyriä jyviä ja muuta tavaraa vuoden 1743 asetusten mukaan.

Tuomiokapituli määräsi Isaac Wargelinin Ylihärmän seurakunnan saarnaajaksi 8.11.1790. Hänen työnsä seurakunnan ensimmäisenä pappina oli uudisraivaajan työtä, niin henkisen kuin aineellisen viljelyksen alalla. Jumalanpalvelukset ja muut toimitukset pidettiin suomeksi, mutta seudun noin 40 ruotsinkielisille luvattiin toimittaa omakielinen jumalanpalvelus ja rippi neljästi vuodessa, vaikka heidän todettiin osaavan suomea.

Vuonna 1804 pidettiin lääninrovastin tarkastus, johon oli kutsuttu Nurmon, Alahärmän ja Ylihärmän asukkaat.  Asukkaita oli runsaasti paikalla, mutta rippilapsia puuttui. Todettiin, että yleensä vanhemmat opettivat lapsiaan, mutta Ylihärmässä opettajana toimi lukkari. Sisälukutaitoa pidettiin tyydyttävänä, mutta ulkolukua välttävänä. Nuorison villiintymisestä ja juopottelusta valitettiin erityisesti Alahärmässä.

Kirkkoon hankittiin 1796 korkea kahdenistuttava mustapenkki, jossa oli korkea selkämys ja väliorsi jalkojen lepuuttamista varten. Se tuotiin pyhisin kirkon keskikäytävälle. Siihen joutuivat istumaan ne seurakuntalaiset, jotka olivat rikkoneet kirkkokuria, jättäneet kirkossa käymättä, rikkoneet sapattia tai eläneet siveettömästi. Rikkomukset olivat kuitenkin niin vähäisiä, ettei niitä tarvinnut viedä maallisen tuomioistuimen eteen. Jumalanpalveluksen jälkeen pappi nuhteli suorasukaisesti väärin tehneitä ja antoi lopuksi sielunhoitoa. Tuomiokapituli totesikin, että Isak Wargelinin tultua saarnaajaksi kuri oli seurakunnassa parantunut. Ylihärmässä luovuttiin häpeäpenkistä 1864 ja koko Suomessa sen käyttö loppui 1866.

Isänsä esimerkin mukaan Isaac Wargelin kirjoitti muistiin Ylihärmässä sattuneita tapauksia, kuten elokuussa 1812 riehuneesta hirmumyrskystä.

Kun venäläisjoukot vyöryivät Pohjanmaalle 1808 ja Ylihärmän pappilaan, perimätiedon mukaan Isaac Wargelin jätti pappilan tyhjilleen ja pakeni perheensä kanssa Koukkuluomalle koulumestari Erkki Koukkuluoman torppaan.

Pappilaa ja sen ympäristöä ruvettiin kutsumaan Iisakkilaksi, ja nimi on käytössä vielä tänäkin päivänä. Wargelin pyrki pitämään huolta pappilan viljelyksistä ja hän ryhtyi raivaamaan Hirvinevalle uudisviljelystä, joka käsitti 16 tynnyrinalaa 12 kapanalaa (n. 6 ha), jolle hän sai 1806 kamarikollegiolta 40 vapausvuotta. Hänen aikanaan myös Tuohimäen torppa sai lisää viljelysalaa. Virkatalosta mainitaan, että seuraavalle kappalaiselle, C.G. Borgille myönnettiin 9 tynnyriä rukiita korvaukseksi rakennuksen huonosta kunnosta. Minkä verran tähän oli syynä virkatalon edellinen haltija, minkä verran seurakuntalaisten lupaamia töitä oli jäänyt tekemättä, jää arvoitukseksi. Wargelinin sanotaan kyllä rutisseen rakennusten huonoa kuntoa, samoin oli lukkari Johan Haapoja valittanut virkatalostansa.  Vuonna 1829 päätettiin rakentaa uusi pappila ja huonokuntoinen ja epämukava vanha rakennus myytiin siirrettäväksi Pöyhösen kylään.

Tuomiokapitulin päätöksellä Ylihärmän saarnahuonekunta muutettiin Lapua kappeliksi ja Isaac Wargelin nimitettiin Ylihärmän kappalaiseksi, mutta hän menehtyi punatautiin elokuussa 1813, 60-vuotiaana, ehtimättä ottaa vastaan virkaa.